Matkan kulku pääpiirteittäin, muutamalla kuvalla höystettynä:
Torstaiaamuna lensimme Müncheniin. Välittäjä oli vastassa kentällä. Jo kentällä jouduimme selvittelemään hieman pankkiasioita muutamalla puhelinsoitolla Suomeen - rahoja jotka olimme siirtäneet EU-tilisiirtona autoliikkeen tilille ei ollut kuulunut perille.
Koska rahoilla oli vielä ko iltapäivällä mahdollisuus tupsahtaa kohdetilille, päätimme jättää rahahuolet myöhempään iltapäivään. Suuntasimme Automarkt Giesingiin joka oli autokaupan myyvä osapuoli. Sieltä pitäisi löytyä odottamassa 1kpl Audi A4 Avant 2.5 TDI 2002:sia..
Näiden kuvien väliin sijoittuu läjä finanssi-peliliikkeitä joiden aikana ei paljon kuvien ottaminen ennättänyt tulla mieleen. Lyhyesti: Tilisiirto ei onnistunut, joten kaivoimme tarvittavat valuutat käyttäen isoa läjää kansainvälisiä luottokortteja. Jännitys säilyi viimeiseen asti, mutta viimein rahat olivat kasassa ja pääsimme ottamaan myöhässä olevaa aikataulua kiinni.
Kun pääsimme takaisin autokaupalle tsekkasimme vielä auton sisältä ja päältä, ja eikun nimet paperiin! Pidemmittä puheitta suuntasimme kohti TÜV:tä eli suomeksi katsastuskonttoria. Siellä autolle tehtiin täysin normaali saksalainen katsastus. Oli harvinaisen mukava kuulla tarkan katsastusmiehen toteavan auton olevan erinomaisessa kunnossa!
Katsastuksen lopuksi huvitti kun auton kojelautaan piti laittaa tarra joka kertoi että koska autossa on kitkarenkaat, sillä ei saa ajaa yli 210 km/h. (Auton huippunopeus on 219 km/h) Niin - olimme siis maassa jossa moottoriteillä ei ole nopeusrajoituksia!
Kello oli jo niin paljon että luulimme kilpitoimiston olevan jo kiinni. Suureksi yllätykseksemme portit sisäpihalle olivat auki, ja itse toimistossakin oli vielä virkailija paikalla! Tämä tiesi sitä että perjantaiaamuna ei tarvitse herätä kukonlaulun aikaan jonottamaan tusinan muun kilpienkyselijän kanssa..
Päädyimme ottamaan autoon 10 kuukauden saksalaiset tullikilvet. Ko kilpiin kuuluu liikennevakuutus ja autoa saa vapaasti käyttää kaikissa EU maissa.
Perjantaiaamu oli edellisillan onnekkuuden takia rauhallinen. Aikaa oli nukkua hieman pidempään ja käyttää pari tuntia turisteiluun Münchenissä.
Perjantaina kahden maissa kilvet olivat valmiit. Olimme siis valmiita lähtemään kohti pohjoista!
Matka läpi Saksan sujui vauhdikkaasti. Autobahnit vetivät hyvin. Sää oli kyllä kurja, välillä jopa todella huono myrskytuulen ja sateen ansiosta. Huippunopeuksien kokeilut jäivät siis tällä kertaa väliin, reipasta matkanopeutta pystyimme kuitenkin ylläpitämään.
Perjantai-iltana päädyimme ajamaan Aacheniin asti, aivan Saksan, Belgian ja Hollannin rajojen risteyskohdan lähelle. Matkaa Münchenistä tuli siis reilut 600km. Halvan/Hyvän hotellin löytäminen kaupungista oli myöhäiltana jonkinmoinen operaatio mutta tuuria oli tälläkin kertaa mukana.
Lauantaina suuntasimme Hollannin, Belgian läpi kohti Ranskan Boulogne-sur-mer:iä josta sunnuntaina pääsisimme Englannin puolelle. Koska edellisen illan ajourakan takia matkaa ei ollutkaan niin paljoa kuin olimme suunnitelleet, päätimme pysähtyä Brysselissä. Ko. kaupunki ei kyllä tehnyt hurjaa vaikutusta, toisaalta emme olleet ottaneet aikaisemmin mitään selvää, joten lyhyt pistäytyminen antoi ehkä hieman vääristyneenkin kuvan.
Boulogne-sur-mer:iin pääsimme jo miellyttävästi kuuden aikoihin. Aikaa oli siis rauhoittumiselle ja aikaisemmista illoista poiketen - jopa kunnon illalliselle!
Näkymä hotellin ikkunasta: vanhankaupungin kirkon torni:
Ruoka- ja herkkukauppojen ikkunat olivat tuttuun ranskalaiseen tyyliin vaikuttavia:
Loppu hyvin kaikki hyvin! Pääsimme onnellisesti takaisin tänne saarivaltakuntaan, eikä vasemmanpuoleinen liikennekään vasenrattisella autolla osoittautunut mahdottomaksi.
Autokuume iski Pirittaan kaupantekovaiheessa, to-pe oli olo aika kurja eikä oloa tehnyt paremmaksi juoksentelu paikasta toiseen.
Simoon samainen autokuume iski vasta jälkikäteen: ma-ti on kulunut nyt vuoteen pohjalla 38-39 asteen kuumeessa. Lääkärin diagnoosi on normaali virusinfluenssa, eli lepoa ja lämmintä juotavaa vaan!
